Käyttövaraus Takapajula Ky,
feat. Maantiemies & Klorin Band:
Freikkiä reittiä
(8.8.2025)
(No … kyllä tää tästä lähtee – omaa kaistaa)
Tie on jäässä, mut oon legendaa jo kylillä,
ne sanoo: “Se ajaa suoraa, vaikka maailma kyljillään”.
En oo mikään sovellus, joka kertoo missä mennä tänään,
mää meen sinne missä kahvi haisee
ja tie on ennallaan sentään.
En tarvii feikki navigaattorii – oon navigaatio,
ja vaikka leikkii sutisin, mulla on silti vakaatio.
Enkä eksy – mä vaan kierrän tyylillä,
freikki navigaattori sydämellä
ja hiiltyneellä grillillä.
Ei mun kompassi oo halpaa muovia –
se näyttää koilliseen, vaikka maailma on ruuvia.
En sano et oon oikees – mut en sano etten ois,
totuus on mun yöpöydällä, eikä peiton alla lois.
Kun tie on jäinen ja elämä mutkainen,
lapsuus lasinen, tuhkimo tavallinen …
Ei tarvii kenkäkään olla täydellinen,
riittää kun on aina rehellinen.
Nää muut mutkia vetää,
mä ajan suoraa rataa,
vaikka meno ois ku lumisotaa,
ja pakkanen ois lähellä sataa.
Tää tie voi viedä minne vaan,
mut mä meen omalla suunnallaan.
Mut mitä näkee, se on se mitä saa –
ei tarvi arpoa, eikä vaihtaa maskeja taa.
Jos tie on tukossa, ajan vähän hiljempaa.
Vaikka menopeli ei oo uus, se silti starttaa,
paukkuu ja rämisee, mut ei valehtele,
ja juuri siks mä sillä ajelen,
eikä pelota jäädä tielle.
Jos on suunta pieles, ei oo enää kiires.
Jos jollain on kiire mieles, mä annan mennä –
mää oon se, joka vielä kuusikymppisenä
painaa eteenpäin manuaalilla, ei lennä.
Mun takakontissa on totuus ja vähän roskapussei,
ja etupenkillä hiljaisuus …
Tie näyttää tänään vähän samalta kuin eilen,
mut jokainen kuoppakin muistuttaa, että elän
– en ajele peilein.
Kun tie on jäinen ja elämä mutkainen,
lapsuus lasinen, tuhkimo tavallinen …
Ei tarvii kenkäkään olla täydellinen,
riittää kun on aina rehellinen.
Nää muut mutkia vetää, mä ajan suoraa rataa,
vaikka meno ois ku lumisotaa,
ja pakkanen ois lähellä sataa.
En mä kilpaa aja – mä ajan, koska osaan,
niin rauhassa että hirvetkin peukuttaa ojan posaan.
Reitti voi mennä metsäänkin,
kunhan ajaa niin kuin sydän sanoo,
ja jättää valheet huoltoaseman tiskin jonoon.
Jos joku kysyy:
“Missä sä näät ittes viiden vuoden päästä?”
vastaan: “Varmaan huoltoasemalla,
munkin kanssa vääntämässä.”
Ei tässä tarvii kenenkään
olla mikään täydellisyys,
kunhan ei oo sellanen,
joka vaihtaa mieltään joka syystä.
Rehellisyys ei mee pois muodista,
vaikka moni koittaa suoraselkäisyyttä
myydä alennuksessa joulukuussa.
