Silmutatio, feat. Klorin Band:
KULTANAAMION PAINO
(15.4.2026)
Veritas. Taceo.
Kädet ristissä.
Kädet ristissä, mut sormet rakoilla.
Sanat puhtaita, mieli paloi alta.
Ja sä näit mun kauniin kulissin,
mut et koskaan sitä takapihaa.
Mä myin sut itselleni tarinana,
missä olin sankari ja uhri samaan aikaan.
Ja joka kerta, kun mä lupasin liikaa,
mun oma ääni kävi hiljempaa.
Ja se palaa.
Ja se palaa – kultanaamion alla painaa.
Kuin polte iholla, joka ei anna rauhaa.
Miksi saarnaan sitä, mitä en itse elä?
En ole parempi, olen vaan parempi
peittää tään.
Sanoit: “Sä puhut rakkaudesta kauniisti”,
mut mun katse harhaili omaan kuvaani.
Johtuuko tää kaikesta, mitä pelkään?
Vai kaikesta, mistä en haluu luopua?
Mä nauran muiden väärille valinnoille,
mut öisin mietin, miksen itse uskalla?
Oonko mä rehellinen, jos sanon ääneen?
Vai etsinkö vaan uutta syytä vaieta?
Ja se palaa – kultanaamion alla painaa.
Kuin polte iholla, joka ei anna rauhaa.
Miksi saarnaan sitä, mitä en itse elä?
En ole parempi, olen vaan parempi
peittää tään häpeän.
Mea culpa. Miserere mei.
Ehkä tänään en selitä, en selitä.
Annanko kerrankin tekojeni olla
ainoa rukous ilman sitä kultaa ylläni?
Ja se palaa.
Ja se palaa – kultanaamion alla painaa.
Kuin polte iholla, joka ei anna rauhaa.
Miksi saarnaan sitä, mitä en itse elä?
En ole parempi, olen vaan parempi
peittää tään.
Ja se palaa – kultanaamion alla painaa
joka sana, jonka sulle liikaa lupasin.
Jos kaadun, vihdoin kaadun rehellisenä.
Otan vastaan, mitä yritin vältellä
tään tekopyhyyden häpeän.
SIIVOUSPÄIVÄ
Puhdistukset, feat.
Osa 4
🎧 KULTANAAMION TARINA
Kultanaamion historia on pitkä. Tunnetuin näistä on vuonna 1925 löydetty, 18-vuotiaana kuolleen Egyptin faarao Tutankhamonin kuolinnaamio, joka painoi noin 11 kiloa. Taiteessa kultanaamio on kuvannut pinnallista täydellisyyttä, tunteettomuutta ja kylmyyttä, identiteetin katoamista, salailua ja petoksia.
Silmutation kanssa yhteistyössä toteutettu “Kultanaamion paino” jatkaa Klorin Bandin tutkimusta suurista teemoista henkilökohtaisesta näkökulmasta.
“Kultanaamion paino” on kappale sisäisestä ristiriidasta – siitä, mitä näytämme ja mitä jätämme piiloon. Laulu liikkuu hiljaisen tunnustuksen ja rituaalimaisen tunnelman välissä. Kultanaamio ei ole vain symboli, vaan peite, joka alkaa vähitellen painaa kantajaansa. Mitä kauemmin sitä pitää, sitä vaikeammaksi käy erottaa rooli ja todellinen minä toisistaan.
Kappale yhdistää gregoriaanisia sävyjä, barokkimaista tilaa ja elektronista rytmiä. Lopputulos ei pyri purkautumaan, vaan jää tarkoituksella hieman kesken – kuten aiheen käsittelykin.
