VARJOJEN SINFONIA:
MUSIIKIN TUOMIOISTUIN
Jakso 2 – ”Leave Past”, Klorin Band
Intro –
Tumma, dramaattinen musiikki soi taustalla, ehkä vähän liikaa kaikua.
Kertoja:
”Tervetuloa … VARJOJEN SINFONIAAN! Täällä musiikki ei vain soi, vaan se joutuu tuomiolle! Tuomareina … pelottava ja oikeudenmukainen Krampus, viisas ja pohdiskeleva Karhu sekä … no, ihan tavallinen Ihminen! Mitä luulette, irtoaako menneen taakka yhdellä askeleella? Otetaan siitä selvää. Tällä kertaa arvosteltavana on Klorin Bandin syvällinen ja kantaaottava kappale ”Leave Past”.”
Hahmot
esittäytyvät –
Krampus:
”Minä olen Krampus, menneiden kahleiden katkoja. En siedä huonoa musiikkia. Jos kappale on tekopyhä, ylitunteellinen tai ilman sielua … hakkaan sen nuoteiksi ja poltan nuotit.”
Karhu:
”Minä olen Karhu, ajankulun tajuinen. En vain kuuntele musiikkia – minä tunnen sen. Onko tässä järkeä? Onko tässä tunnetta? Ja ennen kaikkea, onko tässä totuutta? Kuuntelen, mitä mennyt meille yhä sanoo.”
Ihminen:
”Minä olen Ihminen, muistojen muuttolintu. Ja rehellisesti sanottuna … minä vain yritän selvitä arjesta. Jos musiikki toimii työmatkalla, lenkillä tai bileissä, se on tarpeeksi hyvä!”
Kappaleen
kuuntelu –
“Leave Past” alkaa soida, ”We craft our own fate”, ja kappaleen melankolinen sävy täyttää huoneen.
Krampus: (mutisee)
”Hah. Syntikkasoundeja. Tuntuu kuin olisin juuttunut aikakapseliin 80-luvulla ja joku soittaa minulle vastaajaviestin. Tosi on, että mennyt aika ei palaa – eikä sen kuulukaan. Jos musiikki jää kiinni eiliseen, minä revin sen irti ja katkaisen siteet juurineen.”
Karhu:
”Mutta kuuntele melodiaa, Krampus! Se on kuin tähtiä, jotka syttyvät yölliselle taivaalle … mieti, kuinka ihminen on aina halunnut katsoa kauemmas!”
Ihminen:
”Jos tää on se biisi, jota soitat, kun siivoat vanhoja laatikoita … niin ehkä se on just oikee fiilis. Mä vaan mietin, että voiko tätä kuunnella julkisessa liikenteessä ilman, että nolottaa?”
Kommentointi
ja analyysi –
Krampus: (muhisee ja rypistää kulmiaan)
”Tämä on … liian pehmeää. Pitäisi olla enemmän energiaa. Miksi aina mennään taaksepäin, miksei katsota eteenpäin? Tuntuu, että kappale jää jumittamaan paikoillaan. Lyriikat puhuvat menneistä ajoista. Haikaillaan jo hävinneen perään. Kuulostaa vähän … heikolta. Kuka elää menneisyydessä? Ei Krampus jää suremaan vanhoja lumimyrskyjä!”
Karhu:
”Mutta onko kappaleessa vain haikailua, Krampus? Eikö se pikemminkin puhuttelee niitä, jotka kamppailevat menneisyyden kanssa? Onko se synninpäästö vai muistutus siitä, miten tärkeää on päästää irti? Eikö jokainen ole joskus katsonut menneisyyteen ja miettinyt, mitä olisi voinut tehdä toisin? Tämä kappale ei vain mieti mennyttä, vaan kysyy … oliko sillä merkitystä? Tässä on jotain kaunista.”
Ihminen:
”Tää on ihan kiva. Mutta mä kaipaisin enemmän tempoa. Toimiiko tämä esimerkiksi jossain muualla kuin yksin kotona? Joo, mutta onko tää vähän liian melankolinen? Mä haluan musiikilta joko energiaa tai rauhaa, mutta tää on siltä väliltä.”
Pisteytys –
Krampus:
”Minun pisteeni … 5/10. Musiikki pitäisi puristaa kitaroista ja räjähtää kuin ukkonen. Kunnioitan synkkiä teemoja, mutta en jaksa kuunnella jonkun identiteettikriisiä. Ennemmin poltan joulukoristeet.”
Karhu:
”Minulta tämä saa 8/10. Tässä on kauneutta ja kaipuuta, mutta myös kysymyksiä. Jos laulu osaa kysyä, se ansaitsee arvon.”
Ihminen:
”Mun pisteet … 6/10. Ei huono, mutta en laittaisi soittolistalleni. Ehkä jos olisin sentimentaalisella tuulella sateisena päivänä. Ei ole sellaista tunnetta, että voisin laittaa tämän soimaan joka päivä. On totta, että tää on sellainen kappale, joka voi iskeä silloin, kun on vähän alakuloinen. Mutta onko se oikeasti kivaa musiikkia vai enemmänkin terapeuttista?”
Loppuyhteenveto ja
Seuraava kappale –
Kertoja:
”Tämän kerran kappale on saanut keskimäärin 6.3 pistettä! ”Leave Past” on saanut arvosanan, joka jakaa mielipiteitä – toiset pitävät siitä, toiset eivät. Seuraavaksi Krampus haluaa kuunnella jotain raskaampaa, Karhulle kauniita melodioita, jotka antavat ajattelulle aiheita, ja Ihminen … haluaa jotain, mikä sopii julkiseen liikenteeseen.”
Krampus:
”Voisimmeko seuraavaksi arvioida jotain, jossa on RAIVOA?! Nyt pelkkää tulta ja myrskyä!!”
Karhu:
”Tai ehkä jotain, joka koskettelee sielua? Tai ehkä kappale, joka haastaa meitä vielä enemmän … kysymällä enemmän.”
Ihminen:
”Mites … joku, mitä voi kuunnella, kun siivoaa keittiötä?”
Outro –
Musiikki jää soimaan kaihoisasti, kuin ei voisi unohtaa tätä hetkeä koskaan …
