VARJOJEN SINFONIA:
MUSIIKIN TUOMIOISTUIN
Jakso 1 – ”Journey Within”, Klorin Band
Intro –
Tumma, mystinen musiikki soi taustalla, jossa on hieman maalailevaa kitarasoundia ja aavistuksen äänikollaasimeininkiä.
Kertoja:
”Tämä on uusi sarja nimeltään VARJOJEN SINFONIA – Musiikin tuomioistuin. Täällä musiikki ei vain soita taustaa, vaan se pysäytetään ja kuunnellaan – kolmesta näkökulmasta. Tuomareina toimivat ankara kriitikko Krampus, analyyttinen ja avarakatseinen Karhu, ja kuulija meidän kaikkien puolesta, käytännöllinen ja utelias Ihminen. Tervetuloa mukaan!
Tänään olemme matkalla. Joillakin matkoilla ei ole määränpäätä. On vain askel, sitten toinen. Sisäisellä matkalla ei tunnetusti ole kiirettä, eikä yhtä totuutta. Matkasta aiheena on tehty monta laulua, näistä tänään meillä on arvioitavana Klorin Bandin kappale ”Journey Within”.”
Hahmot
esittäytyvät –
Krampus:
”Minä olen Krampus. Minulle musiikki on kuin tuli – se joko lämmittää tai polttaa. Kaikki muu on savua. Minä en anna anteeksi tekopyhyyttä. Jos tämä kappale ei ole tarpeeksi raju, se saa tulta … ja nopeasti! Ei ole mitään niin väsyttävää kuin musiikki, joka esittää syvällistä ja pimeää, mutta ei uskalla mennä sinne, missä se oikeasti sattuu. Jos ei ole pimeys niin syvä, että se polttaa … en jaksa kuunnella.”
Karhu:
”Minä olen Karhu, hiljaisuuden tulkki. Etsin musiikista syvyyttä. Onko tässä kappaleessa jotain, joka resonoisi sydämelläni? Onko se yhteydessä elämään ja maailmaan? Matka ei ole aina, toisinaan tai koskaan suora ja helppo. Katsotaan, mihin tämä vie meidät.”
Ihminen:
”Minä olen Ihminen, arjen aaltoliikkuja. Jos tää matka on kuin metromatka mieleen, niin toivottavasti ei jäädä väärällä pysäkillä pois. Mä vaan haluan tietää, saako tästä energiaa vai iskeekö eksistentiaalinen paniikki. Ja tiedättekö mitä? Jos kappale ei vedä mua mukaansa, en jaksa kuunnella. Pitää olla jotain tarttuvaa, jotain, jonka pystyn ymmärtämään – mutta ei liikaa liirumlaarumia.”
Kappaleen
kuuntelu –
”Journey Within” alkaa soida rummut paukkuen. Kappale etenee haikeassa synteettisessä tekstuurissa. Sävy on melankolinen, mutta lempeä. ”Is more than a journey, it’s a life in air.” Jokainen kuuntelija sulkee silmänsä.
Krampus: (kulmat kurtistuen)
”Mikä tämä on?! Tää kuulostaa siltä, että olisin astumassa hylättyyn kirkkoon ja siellä soi jotain outoa, mutta ei oikein pelottavaa … Se ei ole tarpeeksi ruma, jotta olisi kiinnostavaa.”
Karhu:
”Tämä vie kuin unelma, mutta ei täysin pois. Tässä on jotain sellaista, mitä ei voi koskettaa, mutta joka tunkeutuu sisälle. Tämä kappale ei johdata – se houkuttelee. Se kysyy, mutta ei painosta vastaamaan. Onko tämä matka, vai eksyminen?”
Ihminen:
”Mä mietin, et onko tää sellainen biisi, jota voi kuunnella metrossa. No … ei ehkä silloin, kun on kiire. Mutta illalla? Yksin? Tässä on jotain kiinnostavaa, mutta ei ihan sellaista, mitä mä odotin.”
Kommentointi
ja analyysi –
Krampus:
”Aluksi tuntui, että tämä olisi jotain vähän pelottavaa. Mutta ei. Tämä on vain tylsää kiertelyä, jossa ei koskaan uskalleta katsoa syvemmälle. Kuka tässä haluaa matkustaa johonkin, jos ei uskalla edes kohdata itseään? Tässä ei ole raivoa, vaan haavaa, joka ei huuda, mutta ei myöskään parane.”
Karhu:
”Mutta on tässä jotain, Krampus. Jos katsoo, se kertoo kaikesta siitä, mitä on jätetty taakse. Se ei ole pelkkää kauneutta, matkalla tulee surullisiakin hetkiä. Ja silloin, kun musiikki soi näin, tiedän, että se ei halua vain paeta – se haluaa selvittää, mikä jää jäljelle.”
Ihminen:
”Hmm, toisaalta mä tykkään siitä, että tässä on jotain syvällistä. Mut ei voi olla niin pitkään tässä pyörimässä. Mä kaipaisin jotain päämäärää tälle matkalle. Nyt tää on vaan … seilailua jossain.”
Pisteytys –
Krampus:
”Minun pisteeni … 4/10. En tanssi tämän tahdissa. Jos musiikki ei saa minua tuntemaan jotain – raivoa, pelkoa, pahuutta – ei se ole oikeasti mielenkiintoista. Tämä kappale on vain epämääräistä ilmavirtaa.”
Karhu:
”Minulta tämä saa 7/10. Se ei ole täydellinen, mutta se vie jonnekin syvälle, johon pitää mennä. Sointujen avoimuus jättää tilaa hengittää. Tämä kappale herättää ajatuksia ja tunteita – en voi jättää sitä huomiotta.”
Ihminen:
”Mun pisteet … 5/10. Tämä on vähän liian epämääräinen mulle. Ei huono, mutta en kyllä laittaisi soittolistalle. Ehkä jos saisin sen aikana vähän aikaiseksi jotain syvällistä, mutta tällä hetkellä se ei oikein kanna mua.”
Loppuyhteenveto ja
seuraava kappale –
Kertoja:
”Tuomio on 5.3 pistettä! Ei huono, mutta ei täydellinen. Tämä matka vasta alkaa. Seuraavaksi Krampus haluaa kuulla jotain, jossa on enemmän sähköä, Karhu kaipaa vieläkin syvempää harmoniaa, ja Ihminen … haluaa enemmän svengiä!”
Krampus:
”Voisimmeko seuraavaksi kuunnella jotain, jossa on RYÖSTÖÄ JA HÄVITYSTÄ?! Tai jotain, joka kysyy oikeita kysymyksiä!”
Karhu:
”Tai ehkä jotain, joka vie meidät syvälle meren pohjaan ja näyttää meille, kuinka kaikki on yhteydessä.”
Ihminen:
”Okei, nyt mennään liian syvälle … ehkä vaan hyvä biisi, jooko? Ehkä jotain, jota voi kuunnella kahvia juodessa ja miettiä … Onko tämä meidän todellisuutemme?”
Outro –
Loppusoitto on kevyt, toiveikas – kuin aurinko, joka kurkistaa hiljaa verhon takaa. Kertoja naurahtaa ja musiikki himmenee …
