VARJOJEN SINFONIA –
KAUSI 2, Osa 1:
Kevyesti lentävät karhut
INTRO – Alkusoitto
Kertoja:
Kausi kaksi alkaa kevyesti. Ehkä liiankin. Ensimmäinen kappale, Klorin Bandin “Kevyesti lentävät karhut” ei astu sisään raskain askelin, vaan leijuu. Se ei kolistele merkityksiä, se kulkee niiden ohi. Ja juuri siksi se herättää kysymyksiä. Tuomareina, tuttun tapaan, toimivat vaativa Krampus, ymmärtäväinen Karhu ja musiikin kuluttajan näkökulmasta Ihminen. Tervetuloa mukaan musiikin kiehtovaan maailmaan!
KOMMENTOINTI
Krampus:
Kevyys on aina epäilyttävää. Se näyttää viattomalta, mutta harvoin on sitä. Kun karhut lentävät, joku on jo päättänyt, ettei painovoimaa tarvita. Tässä kappaleessa ei rikota sääntöjä. Ne ohitetaan hymyillen.
Karhu:
Minä kuulin tässä yrityksen. Ei huutoa, ei pakkoa. Askel, joka ei paina maata. Mutta jos mikään ei paina, mistä tietää, että on kuljettu?
Ihminen:
Minusta tämä tuntui helpolta. Ei huonolla tavalla, vaan tutulla. Sellaiselta kuin asiat tuntuvat silloin, kun niistä ei jaksa vielä tehdä ongelmaa. Ehkä tämä kappale ei halua olla vastaus. Ehkä se on vain hetki ennen kysymystä.
Kertoja:
Kausi kaksi ei alkanut julistuksella. Se alkoi liikkeellä. “Kevyesti lentävät karhut” eivät riko todellisuutta. Ne testaavat, huomaako kukaan sen painon puuttumisen.
PISTEET
Krampus:
Minä annan tälle kuusi. Kevyt on helppo tehdä. Vaikeaa on tehdä se niin, ettei se katoa ilmaan.
Karhu:
Mun pisteet on seitsemän. Tässä oli suunta. Ei vielä voimaa, mutta liike.
Ihminen:
Mä tykkäsin kahdeksan verran. Kuuntelin tämän loppuun. Se riittää vielä tässä kohtaa.
LOPPUPÄÄTELMÄT
Kertoja:
“Kevyesti lentävät karhut” eivät kanna vielä kaikkea. Mutta ne kantavat lupauksen. Tämä kappale ei ole kauden huippu, vaan sen kynnysmatto. Siinä pyyhitään jalat, ei vielä astuta sisään. Jos tämä olisi yksin, se jäisi ilmaan. Kauden avauksena se saa olla kevyt. Kappale sai seitsemän pistettä yhteensä. Se hyväksyttiin jatkoon. Ei siksi että se olisi valmis, vaan siksi että se ei vielä ole.
Kertoja:
Mitä saisi olla ensi kerralla?
Krampus:
Lisää painoa. Jotain, mikä ei pyydä lupaa leijua.
Karhu:
Anna yhden hetken painaa. Yksi askel, joka tuntuu tassussa.
Ihminen:
Yllätä minut. En vielä tiedä millä, mutta tiedän milloin.
OUTRO – Loppumusiikki