VARJOJEN SINFONIA
Kausi 2 – Osa 7:
Jätä mennyt
INTRO – Alkusoitto
ALKUKOMMENTIT
Selostaja:
Tänään Musiikin tuomioistuimeen saapuu kappale, jolla on tavallista pidempi menneisyys. Tai ehkä oikeammin: kappale, joka ei ole vieläkään päässyt siitä eroon. “Jätä mennyt” perustuu varhaisiin Klorin Bandin sanoituksiin. Aluksi sanoilla ei ollut vielä nykyistä sävellystä. Niille syntyi erillinen sävel, ja myöhemmin toinen sävel, kokonaisuus sai englanninkielisen muodon nimeltä “Leave Past”. Se nähtiin jo ensimmäisellä kaudella. Nyt sama lähtökohta on palannut. Mutta tällä kertaa suomeksi. Ja eri sävelellä. Tätä ei siis ole tarkoitettu varsinaiseksi cover-versioksi. Pikemminkin vanhalle materiaalille on annettu uusi mahdollisuus tai ehkä uusi rangaistus. – Tuomarit ovat valmiina.
Krampus:
Minä en ole koskaan pitänyt menneestä. Se pitää liian paljon kiinni ihmisistä.
Karhu:
Minä olen pitänyt menneestä. Siellä oli ennen enemmän aikaa nukkua.
Ihminen:
Minusta menneisyys on tärkeä. Ainakin silloin, kun sitä voi käyttää perusteluna nykyisille päätöksille.
Selostaja:
“Jätä mennyt” -kappaleen pitäisi nimensä perusteella päästä menneisyydestä eroon. Sen sijaan se kantaa menneisyyttään mukanaan koko ajan. Ehkä on niin, että mennyttä ei voi jättää. Ehkä sille voi vain antaa uuden sävelen – jonka kuulemme seuraavaksi. Kysymys kuuluu: “Kuinka paljon vanhasta kappaleesta pitää jäädä jäljelle, jotta kyseessä on vielä sama kappale?”
KAPPALEEN KUUNTELU
ARVOSTELU
Selostaja:
Kuuntelu on päättynyt. Tuomarit saavat puheenvuoron.
Krampus:
Minä pidän tässä erityisesti siitä, että kappale yrittää jättää menneen. Se ei onnistu. Jos se olisi onnistunut, meillä ei olisi enää tätä kappaletta.
Karhu:
Tässä menneisyys ei katoa. Se muuttuu. Minä kuuntelin tätä hieman toisesta suunnasta. Vanhoissa asioissa on joskus ongelmana se, että niitä arvioidaan vain sen perusteella, millaisia ne olivat silloin. Mutta ympäristö ei ole enää sama. Jos jokin asia oli ennen hyvä, se ei tarkoita, että se sopii edelleen samalla tavalla. Ja jos jokin asia oli ennen huono, sekään ei tarkoita, ettei siitä voisi tulla myöhemmin kiinnostava. Tämä kappale on hyvä esimerkki siitä. Sama lähtökohta ei tarkoita samaa lopputulosta. Ja se on ehkä ihan hyvä.
Ihminen:
Minä taas jäin miettimään, mitä tässä oikeastaan jätetään menneeseen. Aikakausi? Vai vain ajatus siitä, että asioiden pitäisi pysyä sellaisina kuin ne olivat? Minusta kappaleessa on kiinnostavaa juuri se, ettei kaikkea ole jätetty. Jotain on otettu mukaan. Muutenhan ei olisi syntynyt tätä versiota.
Krampus:
Ihminen tekee tätä muutenkin. Ottaa vanhan asian, muuttaa sitä vähän ja ilmoittaa sitten keksineensä jotain uutta.
Ihminen:
Se on kehitystä.
Krampus:
Se on myös toistamista.
Karhu:
Usein molempia.
Selostaja:
Aikakaudet vaihtuvat. Teknologia kehittyy. Ympäristö muuttuu. Laitteet muuttuvat älykkäämmiksi. Ihminen puolestaan saattaa painaa samaa nappia kuin ennenkin. Ehkä vähän nopeammin. Melkein kuin robotti. Ehkä uudella käyttöliittymällä. Mutta muuten hämmästyttävän tutulla tavalla.
Ihminen:
Minä en pidä tästä tulkinnasta.
Krampus:
Siksi se on todennäköisesti hyvä.
Karhu:
Ehkä ihminen muuttuu. Mutta hitaasti. Ja joskus hän muuttaa vain käyttöliittymää. Alussa haetaan suuntaa. Ilman ensimmäisiä kokeiluja ei olisi syntynyt pohjaa tälle päivälle. Niilläkin on paikkansa historiassa.
Selostaja:
Jokin on joskus tärkeää. Sitten ympäristö muuttuu. Maailma menee eteenpäin, eikä asia enää sovi siihen samalla tavalla kuin ennen. Silloin voidaan todeta, että aika on ajanut siitä ohi.
PISTEET
Selostaja:
Musiikin tuomioistuin ei tälläkään kertaa yritä ratkaista, onko nykyinen versio yksiselitteisesti parempi tai huonompi kuin aiempi. Vertailu kiinnostaa enemmän kuin voittaja. Mitä muuttui? Mitä säilyi? Mitä uusi toteutus toi mukanaan? Ja mitä ehkä katosi matkalla? – Tuomarit, pisteet.
Krampus:
Kahdeksan. Olisin antanut enemmän, jos menneisyys olisi todella jätetty. Mutta silloin kappale olisi todennäköisesti kadonnut kokonaan.
Karhu:
Kahdeksan. Pidän siitä, että vanhasta lähtökohdasta on tullut jotain muuta ilman, että sen historiaa tarvitsee pyyhkiä pois.
Ihminen:
Yhdeksän. Pidän erityisesti siitä, että kappale pakottaa kysymään, mikä siinä oikeastaan on vanhaa. Ja mikä on vanhaa vain siksi, että muistamme sen sellaisena.
Selostaja:
Yhteispisteiksi muodostuu 8.3 asteikolla nollasta kymmeneen.
LOPPUPUHEET
Krampus:
Jätä mennyt. Mutta pidä kuitit. Niitä voidaan vielä tarvita.
Karhu:
Menneisyydestä ei ehkä tarvitse päästä eroon. Riittää, ettei sen tarvitse päättää, mitä teemme seuraavaksi.
Ihminen:
Ja jos joskus huomaat tekeväsi kaiken täsmälleen samalla tavalla kuin ennen – voit aina vaihtaa musiikin.
Krampus:
Se ei välttämättä auta.
Karhu:
Mutta näyttää ainakin siltä, että jotain muuttui.
Ihminen:
Sehän on jo aika paljon.
Selostaja:
“Jätä mennyt” on kulkenut pitkän matkan. Sanat ovat vanhoja. Sävel ei ole. Kieli on vaihtunut. Aika on vaihtunut. Ympäristö on vaihtunut. – Ja silti jokin jäi. Musiikin tuomioistuin on tältä osin päättänyt käsittelyn.
SEURAAVA OSA
Selostaja:
Kaiken kestävä. Kaksi versiota. Rock ja Pop. Ei kysytä, kumpi voittaa. Katsotaan, mitä tapahtuu, kun sama kappale yrittää kestää kahta täysin erilaista maailmaa.
OUTRO – Loppusoitto
JÄTÄ MENNYT
– Ota menolippu tulevaan
Kaikkea mennyttä ei ole helppo jättää. Tällä kertaa Musiikin tuomioistuimessa käsitellään kappaletta, jolla on jo itsellään pitkä historia. “Jätä mennyt” perustuu Klorin Bandin varhaiseen materiaaliin. Mitä ajalle tapahtuu, kun vanhat sanat saavat uuden sävelen? Ja muuttuuko itse asia, jos sen ympäristö muuttuu?
Emme voi muuttaa mennyttä, joten keskitytään siihen, mitä voimme tehdä tästä eteenpäin. Aika kulkee vain eteenpäin, kulje sinäkin! “Jätä mennyt” – Se vaikea, mutta välttämätön päätös, koska paluuta vanhaan ei ole. “Ota menolippu tulevaan” – Se rohkea loikka uuteen.
🎧 Huominen on myynnissä nyt.
