VARJOJEN SINFONIA:
Kausi 2 – Osa 7
Kaiken kestävä (Versiot: Rock & Pop)
INTRO – Alkusoitto
Kertoja:
Tähän asti Varjojen Sinfonian Musiikin tuomioistuimessa on ollut melko yksinkertainen sääntö. Yksi kappale. Kolme tuomaria. Arvio. Pisteet. Mutta tänään sääntöihin tulee pieni muutos. Tänään kuullaan yksi kappale. Tai oikeastaan kaksi.
Kyseessä on Klorin Bandin “Kaiken kestävä” – kahdessa erilaisessa versiossa. Toinen on rock. Toinen on pop. Kumpi on parempi? Sitä ei ehkä tällä kertaa kysytä. Sen sijaan kysytään jotain vaikeampaa: Mitä tapahtuu kappaleelle, kun sen toteutustapa muuttuu? Ja jos lopulta olisi pakko valita vain yksi – kumman ottaisit mukaasi?
Tervetuloa jälleen Musiikin tuomioistuimeen.
AVAUS
Karhu:
Onko tämä yksi kappale vai kaksi?
Ihminen:
Sanat ovat samat.
Krampus:
Mutta musiikki ei ole.
Ihminen:
Siis kaksi kappaletta?
Karhu:
Tai yksi kappale kahdessa muodossa.
Krampus:
Minusta tämä kuulostaa jo sääntöjen vastaiselta.
Ihminen:
Säännöissä ei sanota mitään kahdesta versiosta.
Krampus:
Sitten meidän täytyy tehdä uudet säännöt.
Karhu:
Kappaleita pitäisi vertailla. Mutta mitä oikeastaan vertaillaan?
Ihminen:
Ja jos sama kappale julkaistaan viidellä eri tavalla.
Krampus:
Silloin tarvitaan viisi tuomaria.
Karhu:
Mahdotonta. Miksi?
Krampus:
Koska muuten yksi tuomari joutuu kuuntelemaan kaiken.
Karhu:
Entä jos artisteilla olisi aina kymmenen versiota? Akustinen. Instrumentaali. Live. Extended. Radio Edit ja Remix.
Ihminen:
Silloin meillä ei olisi kymmentä kappaletta. Meillä olisi yksi kappale, josta on kymmenen näkökulmaa.
Krampus:
Tai yksi kappale, jota kukaan ei enää jaksa kuunnella.
KAPPALE 1: Kaiken kestävä (Versio: Rock / Raskas)
Kertoja:
Aloitetaan kuuntelemalla. Kolme tuomaria, kaksi kappaletta ja vain yksi saa lähteä mukaan. Tuomarit Krampus, Karhu ja Ihminen joutuvat siis tavallista hankalampaan tilanteeseen: Kumpi on parempi – vai onko paremmuudella tässä edes merkitystä? Ensin kuunnellaan “Kaiken kestävä” – rock-versio, sitten “Kaiken kestävä” – pop-versio.
ARVOSTELU JA PISTEET
Krampus:
Tässä on selvästi enemmän voimaa. Rock-versio tekee kappaleesta suuremman ja ehkä myös suoraviivaisemman. Siinä on enemmän liikettä ja painoa. Minä annan kokonaisuudelle 8,6.
Karhu:
Minusta kiinnostavaa on se, että kappaleen perusajatus ei ole muuttunut, mutta sen luonne muuttuu. Se ei vain kuulosta erilaiselta. Se tuntuu erilaiselta. Minun pisteeni ovat 8,4.
Ihminen:
Rock-versiossa on mielestäni vahva kokonaisuus. Se tekee kappaleesta ehkä hieman määrätietoisemman. Mutta samalla jotakin hienovaraisempaa voi jäädä taka-alalle. Arvosanani on 8,5.
KAPPALE 2: Kaiken kestävä (Versio: Pop)
Kertoja:
Seuraavaksi sama kappale. Toinen tulkinta. Toinen tapa lähestyä sitä. Nyt kuunnellaan “Kaiken kestävä”, pop-versio.
ARVOSTELU JA PISTEET
Ihminen:
Tässä tapahtuu jotain mielenkiintoista. Kun musiikillinen ympäristö vaihtuu, kuulija alkaa ehkä kuulla myös itse kappaleen eri tavalla. Minä annan 8,7.
Karhu:
Minusta tämä on kevyempi, mutta ei välttämättä vähemmän merkityksellinen. Jos rock-versiossa kappale astuu eteenpäin, tässä se ehkä antaa kuulijalle enemmän tilaa. Pisteet 8,5.
Krampus:
Minun ongelmani on se, että pidän edelleen rock-version voimasta. Mutta tämä toimii omalla tavallaan. En siis voi antaa sille huonoja pisteitä vain siksi, että se ei ole rock. Annan 8,3.
TULKINTA
Ihminen:
Nyt meillä on siis pisteet.
Karhu:
Ja mitä näistä pitäisi päätellä?
Ihminen:
Että pop sai enemmän pisteitä.
Krampus:
Siis pop voitti.
Ihminen:
En sanonut niin.
Krampus:
Mutta pisteet sanoivat.
Karhu:
Tasapeli. Ehkä pisteet eivät aina sano sitä, mitä me kuvittelemme niiden sanovan. Teknisesti parempi ei ole aina parempi kaikissa suhteissa.
VALINTA
Kertoja:
Nyt Musiikin tuomioistuimelle esitetään vielä yksi kysymys. Pisteet eivät ratkaise. Arvostelu ei ratkaise. Jos molemmista pitäisi luopua yhtä lukuun ottamatta – kumman ottaisit?
Krampus:
Minä ottaisin rock-version. En siksi, että pop olisi huonompi. Vaan siksi, että juuri tässä tapauksessa rock puhuttelee minua enemmän.
Karhu:
Minä ottaisin pop-version. Se yllätti minut enemmän. Rock tekee sen, mitä rockilta voi odottaa. Pop-versio sai minut kuuntelemaan kappaletta toisella tavalla.
Ihminen:
Minä en haluaisi valita. No hyvä on. Sitten valitsen pop-version. Mutta en siksi, että se olisi parempi. Vaan koska jos minun pitäisi jättää toinen kokonaan pois, tuntisin menettäväni enemmän, juuri sen toisenlaisen näkökulman.
KESKUSTELUA – Versiot ja valinnan vaikeus
Kertoja:
Vaarantavatko versiot musiikkialaa?
Krampus:
Ei itsessään, mutta se voi muuttaa sitä, miten musiikkia julkaistaan ja kulutetaan.
Karhu:
Jos yhdestä kappaleesta on kymmenen versiota, tällöin voidaan tarjota enemmän valinnanvaraa, mutta samalla päädytään valinnan vaikeuteen.
Ihminen:
Kun vaihtoehtoja on kaksi, valinta on helppo.
Karhu:
Kun niitä on kaksikymmentä, valinta alkaa olla ongelma. Kun niitä on kaksisataa, ehkä joku muu saa päättää puolestamme. Tarvitaan algoritmeja, soittolistoja ja suosituksia.
Kertoja:
Vaikein asia ei enää ehkä ole uuden musiikin tekeminen, vaan sen päättäminen, mikä kannattaa julkaista? Kuten kaikessa lopputulos on monien osien summa. Musiikkiala ei ole vaarassa ehkä siksi, että vaihtoehtoja tulee liikaa. Se joutuu vain opettelemaan elämään niiden kanssa. Kuulijan tärkein taito ei ole parhaan version löytäminen, vaan miten löytää versio, jonka itse haluaa kuulla.
Ihminen:
Eivät versiot vaaranna musiikkia.
Karhu:
Ne vain tekevät valitsemisesta vaikeampaa.
Kertoja:
Ehkä tulevaisuuden musiikissa ei ole enää kysymys siitä, kuinka monta versiota voidaan tehdä. Vaan siitä, kuinka monesta vaihtoehdosta ihminen vielä haluaa valita itse. Ongelma on myös, mikä versioista on se oikea kappale? Ja pitääkö kymmenen versiota samasta kappaleesta arvioida kymmenenä eri teoksena?
Krampus:
Minä vaadin, että jokainen artisti tekee tästä lähtien vähintään seitsemän versiota jokaisesta kappaleesta.
Krampus:
Silloin tuomareilla on enemmän työtä.
POHDINTA
Kertoja:
Ehkä tämän päivän ongelma ei lopulta ollutkaan se, kumpi versio on parempi. Ehkä ongelma oli siinä, että yritimme antaa yhdelle kappaleelle yhden numeron.
Musiikin tuomioistuin ei tälläkään kertaa ratkaissut sitä: Onko tämä hyvä kappale? Mikä versio tästä kappaleesta toimii tässä tilanteessa parhaiten? Voiko kaksi erilaista versiota olla yhtä aikaa oikeita?
Eikä ehkä tarvitsekaan. Sillä joskus kappale ei tarvitse yhtä lopullista muotoa. Joskus se kestää muutoksen. Ehkä juuri siksi se on … kaiken kestävä.
Tuomioistuin päättää tämän istunnon.
LOPPUSANAT
Krampus:
Rock valittiin.
Karhu:
Pop valittiin.
Ihminen:
Ja minä valitsin molemmat.
Krampus:
Se ei ollut vaihtoehto.
Ihminen:
Nyt on.
OUTRO – Loppusoitto
Kertoja:
Varjojen Sinfonia jatkuu. Ensi kerralla jälleen yksi kappale. Tai siis versio.
KAIKEN KESTÄVÄ
– Valinnan vaikeus
Tällä kertaa musiikkituomioistuimessa on poikkeuksellisesti kaksi kappaletta – tai oikeastaan kaksi versiota samasta kappaleesta: Klorin Bandin “Kaiken kestävä” -kappaleen kaksi erilaista tulkintaa: Rock ja Pop. Kumpi toimii paremmin? Vai onko kysymys edes siitä?
Krampus, Karhu ja Ihminen joutuvat tällä kertaa pohtimaan myös musiikin arvioinnin sääntöjä. Tulevaisuuden musiikissa suurin ongelma ei tule olemaan vaihtoehtojen puute, vaan niiden suuri määrä. Jos sama kappale voidaan tehdä monella tavalla, mitä oikeastaan arvioidaan? Entä jos molemmat versiot toimivat? Ja jos valita saa vain yhden, kumman ottaa mukaansa?
Kaksi versiota. Kolme tuomaria. Yksi pakollinen valinta.
🎧 Kumpi kestää?
