VARJOJEN SINFONIA:
MUSIIKIN TUOMIOISTUIN
Jakso 3 – ”Truth About Nonsense”, Klorin Band
Intro –
Rytmikäs, ironinen instrumentaali soi taustalla, muistuttaa vähän sirkusmusiikkia vääristyneenä.
Kertoja (teatraalisesti):
”Tänään ei puhuta pelkästä musiikista. Tänään etsitään … totuutta. Mutta mitä jos totuus on … sekin hölynpölyä? Tämä kappale antaa mainion mahdollisuuden leikitellä sarkasmilla, analyyttisyydellä ja kuulijan epäilyksillä – täydellinen yhdistelmä. Tervetuloa Varjojen Sinfoniaan, missä Klorin Bandin ”Truth About Nonsense” joutuu kolmen maailman äärilaidan edustajan käsittelyyn: Krampus, Karhu ja Ihminen!”
Hahmot
Esittäytyvät –
Krampus:
”Minä olen Krampus. Ja minä haistan valheen kilometrin päästä. Jos tämä biisi yrittää pelleillä tai olla ovela, se saa kuulla koko iva-arsenaalini.”
Karhu:
”Minä olen Karhu. Jos hölynpölyn seassa on viisautta, minä poimin sen kuin marjan. Jos ei ole … silloin jää vain risuja.”
Ihminen:
”Minä olen Ihminen. Ja hei – joskus on kivaa, että joku sanoo suoraan, ettei mikään tässä maailmassa käy järkeen. Ehkä tää on just sitä?”
Kappaleen
kuuntelu –
”Truth About Nonsense” käynnistyy, laulussa esitetään väite, että ”The truth survives even the smallest, even without demand the slightest”. Seuraa absurdin oloista rytmiikkaa, kryptisiä lyriikoita, ehkä jopa pieniä musiikillisia provokaatioita.
Kommentointi
ja analyysi –
Krampus (sylkee maahan):
”Pöh! Tämä on kuin lapsi leikkisi syntikoilla ja uskoisi, että on löytänyt elämän tarkoituksen. Hölynpöly on yksi asia, mutta tämä on TEESKENTELYÄ. Jos aiot olla absurdi, ole se täysillä!”
Karhu (hiljainen hetken):
”Mutta ajattele … Eikö ole niin, että hölynpöly on usein se, mistä totuus kuoriutuu? Ehkä kappale juuri yrittää rikkoa logiikan säännöt ja pakottaa meidät pois mukavuusalueelta. Ja sävelissä on kuin tanssiva järjettömyys – kauniilla tavalla oudosti rakennettu, vähän kuin olisi piirtänyt ympyrän kulmikkaalla kynällä.”
Ihminen:
”Mä en tiedä mitä kuulin, mutta hymyilin pari kertaa. Tuntui kuin joku olisi laittanut mun päiväkirjan ja meemit yhteen biisiin. Ei ehkä toimi metrossa … mut ehkä illalla kavereiden kanssa? Tai kun tekee jotain, missä aivot saa levätä.”
Pisteytys –
Krampus:
”Minun pisteet ovat 3/10. Annan arvoa yritykselle, mutta tämä oli kuin kirje ilman osoitetta. Ja vielä väärinkirjoitettuna.”
Karhu:
”Minä annan tälle 9/10. Rohkea. Kappale rikkoo sääntöjä, mutta ei ilman syytä. Tämä on kuin dadaistinen runo. Ja juuri se on sen pointti.”
Ihminen:
”Mun mielestä tää on 7/10. En ymmärtänyt kaikkea, mutta ehkä se oli koko juttu? Jos biisi saa miettimään ja vähän nauramaan – ehkä se riittää.”
Loppuyhteenveto –
Kertoja:
”Keskiarvoksi muodostui … 6,3 pistettä! Kappale jakaa mielipiteitä, kuten hyvä teos yleensä. Krampus olisi valmis repimään sen riekaleiksi, Karhu pitäisi sitä taidegallerian kruununa ja Ihminen? No … hän ei ole ihan varma vieläkään, mutta pitää fiiliksestä.”
Krampus:
”Haluan seuraavaksi RÄJÄHDYKSEN. Ei enää näitä älykkäitä leikkejä.”
Karhu:
”Tai kappaleen, joka hiljentää ajatukset ja antaa mielen vain olla … Kyse ei ole volyymin määrästä, se kun ei ole suoraan verrannollinen sen vaikutuksiin.”
Ihminen:
”Tai jotain, mitä voi tanssia ja olla miettimättä mitään.”
Kertoja:
”Varjojen Sinfonia jatkuu seuraavassa jaksossa – missä absurdius, kauneus ja käytännöllisyys käyvät jälleen yhteen!”
Outro –
Hiljalleen vääristyvä melodia sulaa pois kuin huuto tyhjyyteen.
