VARJOJEN SINFONIA:
MUSIIKIN TUOMIOISTUIN
Jakso 4 – ”Middle Way’s Test Driver”, Klorin Band
Intro –
Taustalla soi rytminen, mutta epätavanomainen sävel – kuin unessa ajaisi autoa ilman jarruja, mutta ilman paniikkia.
Kertoja:
”Nyt siirrytään aivan uudenlaisiin tunnelmiin. Jo pelkkä kappaleen nimi huokuu eksistentialismia, ironiaa ja ehkä pientä matkaa itsetuntemuksen mutkateillä. Tämä kuulostaa siltä, että Krampus saa ärsyyntyä, Karhu fiilistellä ja Ihminen … ehkä eksyä Google Mapsissa. Kuvittele tie, joka ei vie perille. Kuvittele kuljettaja, joka ei koskaan pääse perille. Onko hän hukassa … vai juuri siellä missä pitääkin? Tervetuloa Varjojen Sinfoniaan, missä tänään käsittelyssä on Klorin Bandin teos ”Middle Way’s Test Driver”.”
Hahmot
esittäytyvät –
Krampus:
”Olen Krampus. En jaksa kaunistella, en kumartaa. Jos tää on joku tekotaiteellinen ajelukuvailu keskivertotien harmaudessa, minä jään pysäkille. Testikuljettaja? Toivottavasti kaahaa kunnolla.”
Karhu:
”Olen Karhu. Kuljen metsän syvyyksissä ja etsin harmoniaa sieltäkin, missä ei ensin näy mitään. Minulle ”keskitie” viittaa viisauteen – siihen, ettei revitä ääripäissä, vaan löydetään tasapaino. Mutta kuinka sen voi testata … musiikilla? Ehkä saamme vastauksen.”
Ihminen:
”Minä olen Ihminen. Kuuntelen kuulokkeilla ja välillä sydämellä. Jos tää matka on kuin metromatka ajatuksiin, niin toivottavasti siinä on ainakin hyvä maisema. Oonko ainut, joka ajattelee, että tää kuulostaa kuin joku uninen road trip -biisi?”.”
Kappaleen
kuuntelu –
Kappale käynnistyy hitaalla groovella. Rumpukone tikittää, basso on kuin moottorin hyrinä ja syntikkakerrokset kasvavat kuin ajatusvirta. Laulussa lauletaan: “Life is just a test, …”
Kommentointi
ja analyysi –
Krampus (hörähtää):
”Ajelkaa vaan, minä oikaisen suoraan helvetin halki. Tää kuulostaa kuin olisi jäänyt vaihde päälle ja kukaan ei uskalla painaa kaasua. Missä draivi?”
Karhu (mietiskelee):
”Mutta juuri siinä on viehätys, Krampus! Tämä on kappale tasapainosta, ehkä jopa itsekontrollista. Se ei halua räjähtää, vaan pysyy kurssissaan. Se on meditatiivinen … kuin ajaisi sisäänpäin.”
Ihminen:
”Tää on mulle kuin maanantai. Ei hyvässä eikä pahassa. Mut hei – ei kaikki musiikki voi olla huippukohtia. Tää kuulostaa siltä kuin rullaisit pyörällä puiston läpi. Joskus pitää vaan antaa virran viedä.”
Pisteytys –
Krampus:
”Minun pisteet … 4/10. Liian rauhallinen. Tarvitsin rallikypärän, sain huovan ja mukillisen haaleaa teetä.”
Karhu:
”Annan tälle 8/10. Tämä on ajattelua musiikin muodossa. Ei aina tarvitse huutaa, joskus kuiskaus sanoo enemmän. Tasapaino ei ole tylsää. Se on taito. Minä arvostan, jos musiikki uskaltaa ajaa mutkaan, mutta pysyy tiellä.”
Ihminen:
”Musta tää on 7/10 -arvoinen. Ei lemppari, mutta tosi toimiva fiilistelyyn. Tämä voisi olla mukana taustalla kun miettii, missä välissä unohti unelmansa. Tää voisi mahtua mun yökävelyjen soittolistalle.”
Loppuyhteenveto –
Kertoja:
”Testikuljettaja kulki keskellä … mutta ei eksynyt. ”Middle Way’s Test Driver” sai keskiarvoksi 6,3 – kuin arvosana, jota ei juhlisteta, mutta jota ei hävetäkään.”
Krampus:
”Tarvitsen seuraavaksi jotain, joka saa sydämen hakkaamaan tai veren kiehumaan. Minä testaan reunoja – myös siltä väliltä.”
Karhu:
”Moni kuulee, mitä haluaa, mutta ei sitä, mitä sanotaan. Ja moni näkee, mitä pelkää, mutta ei sitä, mikä on totta. Näin syntyy maailma, jossa hiljaisuuskin valehtelee … Seuraavaksi ehkä jotain, jossa hiljaisuus sanoo enemmän tai yhtä paljon kuin kaikki melu …”
Ihminen:
”Tai ehkä jotain, mitä voi kuunnella, kun ajaa väärään suuntaan – ja sekin tuntuu oikealta.”
Outro –
Hiljainen ajovalo vilkkuu pimeydessä,
ja synteettinen humina jatkuu kuin loputon tie.
