VARJOJEN SINFONIA:
MUSIIKIN TUOMIOISTUIN
Jakso 7 – ”Ode to the Bear”, Klorin Band
Intro –
Raskas ja hitaasti kasvava jylinä. Metsän huminaa, jossain kaukana karjaisu. Tumma, mutta koskettava tausta jää leijumaan ilmaan.
Kertoja:
”Karhu … se ei pelkästään kulje metsässä. Se kantaa mukana tarinaa, hiljaista voimaa ja ikiaikaista viisautta. Mutta voiko musiikki todella olla karhun arvoista? Tänään Varjojen Sinfoniassa Klorin Bandin kappale ”Ode to the Bear” – kunnianosoitus, tai varoitus?”
Hahmot
esittäytyvät –
Krampus:
”Olen Krampus – ja en nuole tassuja. Jos tämä on taas jotain pehmoa karhulaulantaa, minä lähden. Karhu on peto, ei mikään pehmolelu. Minä haluan kuulla jytinää, KUMUA, en kehräystä.”
Karhu (hymyillen vienosti):
”Minä olen Karhu, laulun kohde. Tämä saattaa olla minulle … henkilökohtainen. Mutta minä arvioin rehellisesti. Karhu ei sääli edes itseään.”
Ihminen:
”Olen Ihminen, karhufani vuodesta 2017. Toivottavasti tässä ei ole lastenlaulumenoa. Haluan jotain, missä karhun voima yhdistyy musiikin mystiikkaan. Jotain suurta, mut ei pateettista.”
Kappaleen
kuuntelu –
Kappale alkaa hitaalla, matalalla jousisoundilla. Mukana kuullaan synteettistä pulssia, joka tuo mieleen sydämenlyönnit. Vokaali on syvä ja rauhallinen, ehkä vähän muriseva. Kertosäkeessä sanotaan: “… bear, noble, kind, and free …”
Kommentointi
ja analyysi –
Krampus (hämmentynyt, hiljaa):
”… Tämä … ei ollut huono. Se ei ollut heikko. Siinä oli painoa. Se ei pyydellyt anteeksi. Tämä karhu … kulkee yksin, mutta sen jalanjälki on painava.”
Karhu (syvästi liikuttuneena):
”Tämä kappale ei yrittänyt selittää, mitä karhu on – se antoi meidän kulkea hetken karhun rinnalla. Minusta tuntuu … että tämä oli minulle laulu muistista. Siitä, mitä kannan, vaikka olisin unohtanut.”
Ihminen:
”Mun mielestä tää toimi tosi hyvin. Se oli vähän niinku hidastettu videokuva jostain unesta – sellaisesta, missä kuljet jonkin suuren olennon vierellä, mutta et ole varma, onko se oikea vai unta.”
Pisteet –
Krampus:
”Minun pisteet … 8/10. Tämä ei ollut lepsu. Se oli painava ja kaikuva. Hyväksyn sen karhulauluksi – mutta älkää tehkö tästä sarjaa.”
Karhu:
”Elämys, siksi 10/10. Tämä ei ollut vain kappale. Tämä oli hetki metsässä, jonne en ole astunut pitkään aikaan. Ja se hetki … oli tosi.”
Ihminen:
”Mä tykkäsin 9/10 verran. Ei ehkä joka tilanteeseen, mutta tämä jää mieleen. Joskus musiikki ei ole tarkoitettu kuunneltavaksi, vaan … tunnettavaksi.”
Loppusanat –
Kertoja:
”Ode to the Bear saa keskiarvoksi 9.0 – se oli enemmän kuin kappale. Se oli muisto, jälki, tai ehkä vielä enemmän: hetki, joka ei koskaan täysin katoa.”
Krampus:
”Hyväksyn tämän. Mutta seuraavaksi haluan jotain, missä paukkuu. Missä on meteli? Missä on kaaos?”
Karhu:
”Krampus, kaaos on sitä kun … Jotkut kuulevat, mutta eivät näe. Toiset näkevät, mutta eivät kuule. Vain harvat pystyvät kuulemaan ja näkemään samalla kertaa … Toivoisin laulun, jossa kerrotaan kultaakin puhtaammasta viisaudesta.”
Ihminen:
”Tai ehkä joku biisi, mitä voi sekä ajatella että tanssia. Onko se liikaa pyydetty?”
Intro –
Loppumusiikki humisee kuin tuuli metsän läpi – ja karhun raskaat askeleet katoavat hiljaisuuteen.
