VARJOJEN SINFONIA:
MUSIIKIN TUOMIOISTUIN
Jakso 8 – ”Reasons for The Bear”, Klorin Band
Intro –
Hiljainen, melkein näkymätön ääni, kuin tuuli puiden lomassa. Sitten syvä basso nousee – se ei tule kohti, vaan sisältä. Tunnelma kuin karhu heräisi keväthorroksesta …
Kertoja:
”Jatketaan matkaa Klorin Bandin sielunmetsiin! Nyt syvennytään vielä askel pidemmälle karhun maailmaan … Karhu palaa. Mutta miksi? Mitkä ovat sen syyt? Onko sen askel kosto, suojelu … vai yksinkertaisesti osa luontoa? Tänään Varjojen Sinfoniassa sukelletaan Klorin Bandin teokseen ”Reasons for The Bear”.”
Hahmot
esittäytyvät –
Krampus:
”Olen Krampus, Jos tää on pelkkää siirappia, minä paljastan sen. Minulla on yksi syy karhulle: Pysy pois tieltäni. Mutta jos tässä biisissä on raivoa, minä kuuntelen. Jos tämä on taas metsämeditaatiota, minä haukun sen suohon.”
Karhu (vakavana):
”Olen Karhu, syiden peruste. Jos syyt ovat totta – minä en tarvitse selityksiä. … Jotkut eivät näe ja kuule. Jotkut eivät halua nähdä tai kuulla. Ja toiset kyllä näkevät – mutta eivät halua, että tästä kuulevat muut. Silloin kaikki muutkin tietävät, mitä he jo tietävät. Näin he tekevät ymmärtämisestä vaarallista.”
Ihminen:
”Olen Ihminen, helppo saalis elämän metsästysmailla. Toivon, että tää avaa jotain uutta. Viime biisi oli syvä – nyt haluaisin tietää, mitä karhu haluaa. Eikä vaan, mitä se on.”
Kappaleen
kuuntelu –
Kappale käynnistyy rytmisellä, mutta hitaalla rummulla – kuin raskaat askeleet maata vasten. Taustalla aaltoileva jännite: syntikoiden ja kitaran vuoropuhelu. Sanoitus alkaa: “Deep in the silent forest …”.
Kommentointi
ja analyysi –
Krampus (hiljaisena, nyökäten hitaasti):
”On … voimaa. Mutta ei brutaalia voimaa. Tämä on kuin varoitus, joka ei tarvitse huutoa. Se, että karhu liikkuu, on jo itsessään sanoma. Minä kuuntelin.”
Karhu:
”Tämä kappale on kuin peili. Ei karhulle, vaan kuulijalle. … Jotkut eksyvät, koska eivät näe. Toiset sokaistuvat, kun näkevät liikaa. Ymmärrys on uhka, jos oma mukavuus perustuu toisen vaikenemiselle.”
Ihminen:
”Mun mielestä tässä oli sekoitus introspektiota ja jotain syvästi ruumiillista. Tämä voisi soida pimeässä huoneessa, kun et halua puhua kenenkään kanssa … mutta haluat tuntea, että olet yhä olemassa.”
Pisteet –
Krampus:
”Tämä on 9/10. Tämä ei ollut pelkkää fiilistelyä – tämä oli varjo, joka ei selittele olemassaoloaan. En ehkä pidä karhuista, mutta tämä karhu ei pyytänyt hyväksyntää.”
Karhu:
”Minulta tälle 10/10. En ole koskaan kuullut kappaletta, joka niin selvästi kuvaa olemista ilman selitystä. … Toiset sulkevat silmänsä ja korvansa, ettei tarvitsisi valita puolta, mutta katsomatta ja kertomatta jättäminenkin on valinta. Hiljaisuus ei tee ketään viattomaksi. Muisti jää, vaikka kaiken unohtaisi.”
Ihminen:
”Mun pisteet on 8/10. Toimi, upposi. Ei ehkä soittolistani kärkipaikkaan, mutta se jätti jäljen. Tämän mä haluan kuunnella yksin kuulokkeilla joskus syksyllä.”
Loppusanat –
Kertoja:
””Reasons for the Bear” keräsi 9.0 keskiarvolla jälleen huipputason tunnustuksen. Karhu on palannut, eikä se selitä itseään – se vain on.”
Krampus:
”Tämä oli yllättävä. Karhulla on syynsä. Ja ehkä … se riittää.”
Karhu:
”Joskus ymmärrys ei puutu, vaan tahto ymmärtää. … Syitä ne kyselee, mutta moni ei huomaa, että karhu ei karju, jos ei ole pakko. Karhu odottaa, niin kuin moni muukin – hiljaa, reunoilla, toivossa. … Usein se, mikä jää sanomatta, painaa eniten. Ja tänään, paino osui kohdalleen.”
Ihminen:
”No okei, nyt mä oikeesti alan diggaamaan karhusta. Tai ainakin sen soundista.”
Intro –
Loppumusiikki murisee syvältä ja hitaasti katoaa hiljaisuuteen kuin painava askel sammaleessa.
