Jeesus ‘Echo’ Ranta,
Feat. Klorin Band:
TOTUUS PEILIN TAKAA
(2025)
Peili ei jää hiljaiseksi,
se kysyy sinulta kuka sä oot,
– mutta vastaus on juoksu peilissä.
Se ei suostu antamaan anteeksi,
– ei koskaan.
Arvoa mitataan pituudella,
– kilot päättää tahdin.
Se heijastaa maiseman,
jossa kaikki on laskettu,
missä tunteet piilotetaan piilokameraan.
Kuka sä olet ilman tätä naamioitua kuvaa?
Kuka mä oon ilman some-otsikkoa?
Sä elät elämää, joka on karsittu minimiin.
Kuvia, jotka jää kylmiksi ruudulle,
mutta lämpimiä mielessä.
Mikä on se hinta, jota maksat olla näkyvä?
Miten monta filtterikuvaa tarvitaan,
että riität?
Sydän ei riitä,
– se ei ole tarpeeksi trendikäs.
Empatia ei mahdu muovikassiin.
Äly jää kiharan taakse,
– näyttää paremmalta niin.
Mutta tyhjyys näkyy,
– kun linnut eivät enää laula.
Peili, peili, mikset sä naura?
Tälle ajalle, joka punnitsee itsensä valokuvassa.
Missä elämä kulkee filtterien läpi,
– ja sielu jää roskiin.
Ja arvo mitataan kilojen painolla,
– ei sydämen lämmöllä.
Kuvia elämistä – mutta ei elämää.
Värinä ruudulla, mutta ei ääntä sydämestä.
Sosiaalinen elämänmittari, joka kalibroi hetket.
Kuinka monta seuraajaa tarvitaan, että kelpaat?
Näkö ei riitä,
– jos et osaa olla tarpeeksi kirkas.
Kuulo ei riitä,
– jos et osaa itkeä tarpeeksi kovaa.
Kaikki näyttäytyy nopeana,
– mutta kaikki jää kiinni.
Värit on haalistuneet,
– mutta me emme ole valmiita myöntämään.
Peili näkee kaiken – mutta mitä se ei näe?
Se ei näe sitä, mikä jää varjoon.
Se ei kuule, kuinka syvällä huhu muuttuu peloksi.
Se ei nää, kuinka ihmiset murtuu hiljaa sisällään.
Peili, peili, mikset sä naura?
Tälle ajalle, joka punnitsee itsensä valokuvassa.
Missä elämä kulkee filtterien läpi,
– ja sielu jää roskiin.
Ja arvo mitataan kilojen painolla,
– ei sydämen lämmöllä.
Peili särkyy, mutta ei heti.
Se kestää enemmän kuin ihminen itse.
Mut kun se murtuu, se vihdoin paljastaa:
Kaikki mitä rakastettiin, oli vain lasia.
